Lähtee se nälkä caipirinhallakin!

Frankfurt on aika tylsä paikka. Toimistotaloja, pankkeja, joki. Seurueellamme oli kaksi selkeää tavoitetta: Samppa halusi kuntoilemaan, olihan hotellissamme fitness room, ja Viljami aitoa saksalaista Döner kebabia. Molemmat toteutuivat, tavallaan. Majoittumisen jälkeen metsästimme hotellin lähimaastosta sitä autuasta uussaksalaista, joka loihtisi eteemme aitoa Döner kebangia. Karvas pettymys kuitenkin kohtasi meitä, sillä muut etnisyydet olivat poistaneaet katukuvasta Viljamin haikaileman 90-luvun Saksan kebabravintoloiden massat. Lisäksi uudenvuodenaatto piti suurimman osan ruokalista visusti kiinni. Aikamme käveltyämme luovutimme ja suuntasimme kadun varrella aikaisemmin bongattuun Thai-Imbissiin. Kokoluokaltaan kyseinen thaipaikka oli lähempänä Turun legendaarista Torikiinalaista kuin ruokapaikkaa, mutta niin vaan kimeästi murteista saksaa puhuva herra taikoi aikamoiset possu- ja jättikatkarapuannokset eteemme kepeään 7-8 euron hintaan.

Tästä kylläisinä otimme suunnan hotellille päiväunille. Samppa sai kokea karvaan pettymyksen, kun hotellin fitness room paljastui kahdeksi crosstraineriksi ja juoksumatoksi. Puolen tunnin cardiotreenin ja vartin kuntopiirin jälkeen Samppa selailikin pettyneenä muita maapallon NH Hotelleja läpi kataloogista kiroten aina kun muualla oli saunaa ja fitness centeriä sekä gymiä. Vuodenvaihdetta lähdimme juhlimaan Frankfurt am Mainin keskustaan. Sieltä löytyi lopulta pikaruokala, joka tarjoili myös Döner kepsulia. 100% halal kalkkunanlihalla, Allah approves!

Keskiyön mayhemiä kuppilassa odotellessa naapuripöydässä istunut nuori neito sai kokea aitoa suomalaista jäyheyttä sekä small-talktaitoa. Ohikulkija kysyi meiltä neuvoja Oopperatalolle löytääkseen ja Viljami vastasi kohtalaisen hyvin ruosteen alta paljastuneella saksallaan että olemme Suomesta, kysy tuosta naapuripöydässä. Ohikulkijan saatua haluamansa kysyi naapuripöydän tyttönen englanniksi mistäpäin Suomea herrat ovat kotoisin. Viljami avasi pelin: "I'm from Turku and he is.." ja Samppa jatkoi: "I'm from Pori. West coast." Tytteli sanoi "Oh! Turku!" ja oletti varmaankin saavaansa jatkokysymysten tulvan hänen Turkutietoisuuteensa perustuen, mutta mepäs suomalaiset vain jatkoimme huisin mielenkiintoista aiempaa keskusteluamme palolaitosten vieraanvaraisuuskäyännöistä ulkomailta vieraileville palomiehille. Keskenämme. Suomeksi. Myöhemmin lÄhtiessään tyttö sitten vielä huuteli moimoit, jolloin taisimme viimeistään itsekin tajuta yhden kehityskohteen matkalla kohti maailmankansalaismetropoliittisoitumista.

Vuoden vaihtuminen oli täyttä horroria. Ihmispaljous, ihmistungos, raketteja ja pauketta joka puolella, lasinsiruja ja paukkupommeja jaloissa. Onneksi sieltä pääsi pois.

Lentomatkan sujui kuten nyt Pitkä lentomatka yleensäkin. Lentoemot hymyilevät ja tahdittavat kaikkea sitä mitä tapahtuu, elämä pyörii ruoan ja juoman ympärillä. Välillä nukuttiin koiran unta ja pelattiin ipadillä Wormsia tai lautapelejä. Mainittakoon että Samppa käytti kerralla koko vuoden neiti Fortunan onnivarannon Porin osalta, joten lottokupongit kannattaa jättää laittamatta. Ensi vuonna sitten taas.

Välilaskupaikkamme Salvador da Bahia syleili meitä auringolla ja 30 asteen lämmöllä. Miltei koko vaihtoaikamme kuitenkin tuhrautui passintarkastuksessa ja check-innissä jonottamiseen. Viimeinenkin toivo rauhallisesta oleskelusta ja lentokoneruoan säälittävän määrän täydennyksestä kunnon ruokasatsilla karisi pois aikavyöhykekoomauksen seurauksena, jolloin elämästä hävisi yksi tunti. Tästä blogin tämänkertainen otsikko, jälleen setä Samuelin suusta ilmoille päästettynä mietelauseena.

Loppuluritus: Jokaisesta matkablogista löytynee se hehkutuspostaus, jossa nälvitään Suomen kylmyydelle ja kurjuudelle ja hehkutetaan oman olon hienoutta. Mekin yritimme päästä tällaiseen tunnelmaan, mutta rehellisyyden nimissä sanottakoon että Riossa on satanut vettä koko sen ajan jonka olemme täällä viettäneet ja jetlagin sekä eilisen pitkänmatkanlennon runteleman kehon levonkaipuu on omiaan stabiloimaan tunnelmaa.

PS. Törmäsimme Riian kentällä Maijaan ja Eeroon, jotka ovat kutakuinkin samoilla suunnilla liikkeellä kuin me. Seuraavat treffit sovittiin jonnekin Kaakkois-Aasiaan. Maijan ja Eeron blogi löytyy osoitteesta http://missaonwaldo.blogspot.com/