Ja sitten oli vain yksi..

Sampan hyvinvointi on kärsinyt kolauksen ilmeisesti argentiinalaisen vesijohtoveden johdosta. Mies on viimeisen 1,5 vuorokautta mennyt suolistonsa ehdoilla ja siihen on mahtunut niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Tällä hetkellä olemme hostellissa Buenos Airesissa ja menossa on pahempi hetki, Samppa on vuoteen omana ja lähdin yksin metsästämään lounasta. Mikäli jaarittelu ja tylsämieliseltä tuntuva asioiden havainnointi ja niiden pohdiskelu ei ole sinun juttusi, niin älä lue pidemmälle sillä tämä bloggaus on hyvinkin Routalempimäinen.

Yksin on välillä hyvä olla. Ei siten, että yhteiselomme tien päällä olisi olisi jotenkin sietämätöntä, vaan sitä vaan kaipaa niitä omia hassuja ajatuksia ja sitä tunnetta että nyt on pärjättävä yksin. Mitään suuria sankaritekoja tai -tarinoita ei kyllä viimeiseen pariin tuntiin mahdu, mutta verkkaista elämän havainnointia sitäkin enemmän.

Siesta, se on jännä. Lämpimien, suorastaan tukahduttavan kuumien maiden tapa säästyä uuvuttavimmilta keskipäivän tunneilta. Kokonaiset maat pysähtyvät ja kaduilla liike vähenee. Kävelin hostellilta muutamien kortteleiden päähän Buenos Airesin Chinatowniin syömään ja matkan varrelle osui yksi kaupungin monista hyvin kauniistaa ja hyvin ylläpidetyistä puistoista. Turkulaisena puistokaupungin asukkina koin heti suurta mielihyvää tämän kaupungin vehreyden huomattuani. Puisto oli täynnä siestaa viettäviä ihmisiä jotka makoilivat puiden varjoissa, kivenheiton päässä kulkeva liikenne tuntui kaukaiselta ja hiljaiselta. Vaikka näytänkin valkonaamana paikallisista helposti erottumaan niin ihmiset eivät pahemmin minua huomioineet. Ehkä buffi piraattirättinä, vanhassa t-paidassa ja shortseissa liikkuva mursuviiksi ei ole niin normaalista poikkeava näky. Paikallinen kylähullu toki tuntui minuun kiinnittävät huomiota, mutta saattaa myös olla että hän hoki kaikille vastaantulijoille samaa "Papi Papi! Aya aya!" -mantraansa samalla intensiteettillä kuin minulle.

Chinatownit ovat jännittävä ilmiö suomalaisen näkökulmasta. Kävin ennen lähtöä Turun Varissuolla Itäkeskuksessa ja sinne on kertymässä suomalaista chinatownia, kun ulkomailta tuttu liiketiloissa hengailevien liikkeenharjoittajan ystävien ja sukulaisten puheensorina kantautui yhdestä jos toisestakin liikkeestä. Tämän kaupungin Chinatown, Barrio Chino vietti myös siestaa lukuunottamatta itämaista tuotteita myyviä marketteja, muutamaa ruokapaikkaan ja lukuisia krääsäliikkeitä. Krääsäliikkeestä tarttui mukaan esine, jollainen minulla oli ollut lapsuuskodin pöytälaatikossa vuosia käyttämättömänä, mutta nyt koin sitä ehkä vielä tämän matkan aikana tarvitsevani. Kuuluisaa tiikerisalvaa, jonka pitäisi toimia hyttysenpistoihin, päänsärkyyn ja lihaskipuihin..

Ruokailua varten tarkistin parikin paikkaa, lounasaikaan näytti olevan tarjolla menu ejecutivo, joka sisälsi alkuruoan, pääruoan ja juoman. Halvin tällainen löytyi ravintola Ciudad Exquisita, päättelin nimen tarkoittavan suomeksi kiellettyä kaupunkia. Hintaa varsin tukevalle, mutta edelleenkin hyvin vähäisesti maustetulle (kertaakaan ei ole vielä tullut oikeasti tulista ruokaa täällä vastaan) tuli 25 paikallista ränkylää, eli 4,5 euroa. Samppa koki ylösnousemuksen ja on jätän arvon lukijat odottamaan jännittävää selostusta argentiinalaisesta bussimatkustuksesta, joka antaa täysin uuden merkityksen sanoille "siististi cool".