lauantai 31. joulukuuta 2011

Huominen on kaukainen...

Ihan Kiinanmaalle asti ei olla vielä päästy, vasta Riikaan.

Lähtömme tapahtui pimeässä aamussa Turun kansainvälisellä lentokentällä. Lähdön hetkeen ei liittynyt suuria hurraahuutoja eikä ylävitosia, olihan siihen hetkeen mentaalitreenattu jo vuoden päivät. Lähtöpäätös kun taisi syntyä eräänä sumuisena iltana Kuopiossa vuonna 2010. Illan sumuisuutta samensi hehkuviini ja huono seura (Juho Takaluomalle Rio de Janeiron lämpimät terveiset). Kirkkautta ja loistoa siihen iltaan toi Jarkko Martikainen ja Timo Rautiainen Kuopion kaupunginorkesterin kera. Se siitä illasta.

Suunnitteluvaihe käytiin pitkälti terveydenhuollon ammattitehtävien lomassa. Yksi jos toinenkin yövuoro kuluneen vuoden aikana on käytetty erilaisten nettifoorumien selailuun ja lentohintojen vertailuun. Reitin piti alunperin kulkea vastakkaiseen suuntaan palloa kiertäen, ulottuen vain Australiaan asti. Matkaseurueemme loogisempi osapuoli oli kuitenkin sitä mieltä, että junamatka Siperian läpi tammikuussa ei ole hyvä ajatus. Joten reitti kääntyi ympäri, viimeistään silloin kun löytyi törkyhalpa tapa päästä Euroopasta Etelä-Amerikkaan.

Seuraava etappimme löytyy Frankfurtista, jossa juhlimme uuttavuotta Mainin ylittävällä sillalla. Aamutuimaan ensi vuonna lähtee lentomme kohti Brasilian ihmemaata. Reittisuunnitelmaamme on kysytty useasti, joten tässä lyhyt walkthru:

Saavumme Brasiliassa Salvador da Bahiaan, jonka totesimme aika pian tylsäksi, kalliiksi ja Brasilian vaarallisimmaksi kyläksi. Paikallinen halpalentoyhtiö Gol Aerolinhas kuljettaa meidät siis jo huomenna Rio de Janeiroon, jossa vietämme muutaman päivän. Matka jatkuu Iguazzun putousten kautta n. 2,5 viikoksi Buenos Airesin ja Uruguayn tienoille, jossa on ohjelmassa totaalista chillausta ja presidentinvaaleissa ehdokkaan nro. 2 äänestämistä. Tässä vaiheessa seurueeseen vahvistuu ulkonäkönsä puolesta paikalliselta aboriginaalilta vaikuttavalta henkilöltä, eli Samulla. Hänen saavuttuaan suuntaamme pariksi viikoksi Tulimaahan ihastelemaan luontoa ja Etelän ihmeitä, kuten pingviinejä ja Andien päätepistettä. Tulimaasta lennämme Chilen pääkaupunkiin Santiago de Chileen, jonka ympäristössä ja Tyynen valtameren rannalla viihtynemme viikon päivät. Seuraavaksi suuntana on viineistään tunnettu Argentiinan Mendoza, jolloin hyvästelimme Samun kotimatkalle ja suuntaamme itse pohjoiseen kohti Saltaa, jossa asumme tovin suomalais-argentiinalaisessa Haarala-Oroscon perheessä.

Tähän päättyvät tarkat suunnitelmat. Kalenterin pitäisi näyttää helmikuun loppupuolta ja maaliskuun 9. päivä tulisi olla Perussa, Hong Kongia kohti lähtevän lentomme vuoksi. Kaakkois-Aasiaan emme ole tehneet suunnitelmia, mutta aikaa ajattelimme viettää kahdesta kolmeen kuukautta. Paluu hoituu junalla Pekingistä lähtien, Mongolian ja Siperian läpi junassa levyttäen. Takaisin Suomessa olemme joskus kesällä.

loppukaneetti: Samppa kiteytti lähtötunnelmat haikeaan lausahdukseen: "Paljosta sitä joutuu luopumaan - Elämän opintomatkalla."

4 kommenttia:

  1. Hyvää matkaa! Suunnitelma vaikuttaa aivan huipulta. Toivottavasti koko reissu on!

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti Samppa ajatteli tuona haikean lausahduksen hetkellään myös mua, eikä pelkkää Fazerin suklaata... ;D

    VastaaPoista
  3. Kuva on lavastettu Iwo Jima -tyyliin. Oikealla lausahduksen hetkellä ja kuvalla on hyvin vähän tekemistä keskenään.

    -v

    VastaaPoista