VAROITUS! Seuraava teksti ei ole lapsille, heikkohermoisille eikä niille, jotka omaavat jonkinlaisen uskon puhtoisuuteemme. Olemme edelleen kaksi suomalaista nuorta miestä vailla rajoja, emmekä muuksi muutu. On tässä asiaakin välissä, mutta enimmäkseen sisältö on kerrontaa riemusta ja ratosta.
Cusco, tuo Inkojen entinen pääkaupunki oli kaikista turisteista huolimatta erittäin vaikuttava näky. Cusco sijaitsee 3300 metrin korkeudessa Andien vuoriston ympäröimänä, joten jo pelkästään ilman vähäinen happipitoisuus sai meidät haukkomaan henkeämme. Inkojen kädenjälki näkyi ympäri kaupunkia, vaikkakin konkistadorit olivat onnistuneet tuhoamaan suurimman osan rakennuksista. Onneksi inkat tekivät niin kestävää työtä, että espanjalaiset tyytyivät usein vain rakentamaan inkojen rakennusten päälle niiden tuhoamisen sijaan. Meille kaupunki toimi ainoastaan levähdyspaikkana sekä välietappina Sacred Valleyn ja Macchu Pichun välillä.
Cuscosta parhaiten mieleen jäi yksi sattumien kauppa. Tässä hieman pohjustusta tarinalle. Suomessa ak. oli Porin kauppahallissa keskustellut perulaisen kalakauppiaan Jimmyn kanssa reissumme suuntautumisesta myös Peruun ja Limaan, josta lentomme tulisi lähtemään kohti Hong Kongia. Jimmyltä sain hyviä vinkkejä Perun nähtävyyksistä ja turvallisuudesta, jonka ansiosta omistankin 3 kalsarit jemmataskulla. Jimmy myös mainitsi, että hänen äitinsä, Anita ja veljensä, Andre asuvat Limassa. Matkan aikana sain Jimmyltä tiedoksi, että veljet odottavat meitä Limassa hyvien bileiden kera. Tämähän kuulosti kahden suomalaisen bilehileen korvaan sulosoinnuilta ja ak. päätti ottaa yhteyttä perheeseen heti Cuscoon saavuttuamme. Näppäilin Jimmyltä saamani numeron kolikkopuhelimeen, mutta syystä, joka selvisi myöhemmin, en onnistunut laittamaan Liman suuntanumeroa eteen, joten päätin jättää suuntanumeron vallan pois. Ja heti alkoi puhelin hälyttää. Keskustelu meni osapuilleen näin..
S- Terve! Täällä Samuel suomen kamaralta moi!
- Pitkä hiljaisuus, jonka jälkeen naisääni vastasi, että mitä sinä haluat? S- Olen Jimmyn kaveri Suomesta ja puhuukohan rouva englantia?
- Tämän jälkeen puhelin vaihtoi omistajaa toisessa päässä ja miesääni vastasi puhuvansa englantia.
S- Kadulla olevan yleisen hälinän takia en kuullut miehen nimeä, mutta oletin miehen olevan Andre. Esittelin itseni ja asiani uudestaan.
A- Tunnetko Annikaa ja Irmaa?
S- En valitettavasti tunne kumpaakaan naishenkilöä ja toistin vielä olevani Jimmyn ystävä Suomesta. Kysyin vielä, että oletko sinä Jimmyn veli.
A- Kyllä.
S- Olemme tulossa Limaan maanantaina ja olisi hauska tavata.
A- Asun Cuscossa, mutta olen lentämässä Limaan myöskin maanantaina.
S- Tämä hieman hämmensi ajatuksiani, koska olin ajatellut puhelun pääätyvän Limaan. Noh en antanut ajatuksen turhaan vaivata päätäni. Kerroin meidän olevan myös tällä hetkellä Cuscossa.
A- Sopisiko teille jos tapaisimme jo sunnuntai iltana Cuscossa?
S- Se sopii oikein hyvin. Mihin kellonaikaan?
A- Soitellaan siitä sunnuntaina iltapäivällä
S- Tämä selvä. Näkemiin
A-Näkemiin
Sunnuntai iltapäivän koitettua soitin "Andrelle" ja soveimme treffit puoli yhdeksäksi Plaza De Armakselle. Saavuimme paikalle ja tapasimme noin 60-vuotiaan shakettiin pukeutuneen perulaisen miehen, joka esitteli itsensä Marcoksi. Esittelimme itsemme ja päätimme mennä viereiseen kahvilaan rupattelemaan. Marco kysyi vielä tässä vaiheessa, että tunnemmeko Annikaa ja Irmaa suomesta. Kysyin ovatko he jotain sukua Jimmyn vaimolle Eijalle. Tässä vaiheessa Marco kysyi, että kukahan tämä mysteerinen Jimmy mahtaa olla. Siinä menikin sitten tovi kahvikupin äärellä selvittäessä miten tämä sattumien kauppa syntyi. Lopulta selvisi, että Marcolla oli täysin sama numero kuin Jimmyn perheellä ja minun olisi pitänyt näpytellä kolikkopuhelimeen 01 suuntanumeroksi pelkän 1 sijaan. Rupateltuamme niitä näitä tovin, meille selvisi, että Marco on toiminut Cuscossa matkaoppaana 34 vuoden ajan ja hän ehdottikin meille tapaamista huomen aamuna jolloin pääsisimme privaatille turistikierrokselle Cuscon historiaan tutustumaan.
Aamulla sitten tapasimme Marcon ja kiersimme kaupunkia muutaman tunnin kunnes meidän oli aika matkaa kohti Limaa. Saimme kuulla mielenkiintoisen historiikin Cuscon historiasta Marcon tarinoimana. Vierailimme muun muassa Temple Of Sunissa, joka oli vatikaanikirkon omsituksessa. Inkojen aikaan kirkon yläseinät olivat olleet kullalla päällystetyt, mutta konkistadoreilla oli näillä parempaa käyttöä. Kuulemma Cuscossa oli, niin paljon kultaa että sotilaat pelasivat korttia kultaryökkiöistä. Saimme myös kuulla Inkoille olleen ajassaan ainutlaatuinen maan alla kulkeva viemäröintijärjestelmä. Haikeissa tunnelmissa hyvästelimme lopulta Marcon ja lupasimme etsiä tietoa mitä Marcon matkaopasystävät Annika ja Irma tällä hetkellä puuhaavat. Lähetimme viestiä Olympia-matkatoimistolle, jossa he viimeksi olivat työskenneelleet kun Marco oli heidät tavannut. Valitettavasti saimme tietää, että Annika oli siirtynyt taivaan porteille muutama vuosi sitten. Irman yhteystiedot onnistuimme välittämään Marcolle.
(Kuvat Cuscosta voit tsekata edellisestä blogipäivityksestä)
20 tuntia kestäneen uuvuttavan ja erittäin mutkaisen matkan jälkeen saavuimme rättiväsyneinä Limaan. Nyt sain viimeinkin Jimmyn perheeseen yhteyden ja sovimme tapaamisen seuraavaksi päiväksi Liman keskustaan. Hieman puolen päivän ja huvittavan presidentinpalatsin vahdinvaihdon jälkeen tapasimme Jimmyn veljen Puchon ja tämän ystävän Quillermon. Päädyimme viereiseen raflaan olusille, josta matkamme jatkui meren äärellä sijaitsevaan ravintolaan Brisas y Brasasiin, jota piti mukava perulainen herrasmies Billy. Söimme sekä joimme hyvin ja nautimme miellyttävästä seurasta. Ehdimmepä jo sopimaan treffit samaan paikkaan huomiseksi, jolloin raflassa esiintyisi perulainen bändi. Puchon ystävän Joven vielä kehaisi tuovansa Viljamille Perun kuumia kaunottaria Callaon satamakaupunginosasta, kuultuuan pojan olevan vielä vapailla markkinoilla.
Tämän jälkeen menimme Quillermon äitiä tapaamaan ja siinä sivussa nauttimaan olutta. Oltuamme hyvissä maisteissa koko porukka, Quillermo ja Pucho totesivat, että heidän tälle päivälle sovitut työtapaamiset taitavat siirtyä tuonnemaksi. Päätimme siirtyä nauttimaan piscoa erittäin viihtyisään ja yhteen Perun vanhimmista ravintoloista. Piscopullon siirryttyä tuulensuojaan vauhti alkoi vain kiihtyä. Quillermo alkoi jakaa soidinkutsuja ohikulkeville naisille, kun taas Viljami havitteli poskisuudelmaa paikalliselta katukauppiaalta. Naiset eivät kumma kyllä lämmenneet poikien lemmenlurituksille.
Tämän jälkeen veli Viljami alkoi opettaa Quillermolle suomalaisia kirosanoja kovaan ääneen, jonka jälkeen hän vaipui koomaa muistuttavaan olotilaan. Jatkoimme kolmistaan juomista viereisen pöydässä istuneen amerikkalaisen isän ja pojan kanssa (pöydän vaihto tuli ajankohtaiseksi juotuamme jo oman pöydän antimet). Lopulta pitkän illan jälkeen otimme taksin kohti pilvilinnoja, koska olisihan huomenna uusi päivä Liman sykkivässä yöelämässä..
Päivän keräilimme voimia päästäksemme takaisin tositoimiin. Yhdeksän aikaan illalla saavuimme Bar y Brisasiin, jossa omistaja Billy toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi. Tunnin kuluessa saapui Pucho, Joven ja Callaon kaunottaret, joiden nimet ovat painuneet unholaan. Quillermon poissaolon syytä kysyessä Pucho kertoi heidän olleen aamukymmeneen asti puistossa nauttimassa piscoa, joten tällä hetkellä "Quillermo is dead".
Istuttuamme hyvän tovin kuuntelemassa perulaisia kansanlauluja Pucho kysyi olisiko pojilla halukkuutta lähteä salsaclubille pistämään jalalla koreasti ja haluahan löytyi ennemmän kuin taitoa. Loppuilta menikin rattoisasti salsan, sangrian ja olusien pyörteissä. Aivan uskomattoman raskasta heiluttaa lantiota lattialla jopa 10 min. kestävien biisien ajan. Paidat aivan hikisinä jorauksesta kello kolmen aikaan yöllä suomipojat taipuivat kotikulmille tuutimaan.
Seuraavat 2 päivää kuluivat viimeisiä tuliaisia metsästämällä, kierroksella esikolumbiaanisessa museo Larcossa, hyviä ruokien parissa ja chillailemalla. Kunnes maanantaina veri veti vielä Liman jo niin tuttuun yöelämään.
Aloitimme maanantai-illan Barrancon kaupunginosassa erittäin hyvän bluesyhtyeen tahdittamana. Tämän jälkeen lähdimme etsimään illalle jatkoa turistien suosimasta Mirafloresin kaupunginosasta. Taksikuskin etsittyä pitkään paikkaa, jonka meno olisi meitä tyydyttänyt, päätti kuski ajaa meidät baariin nimeltä Downtown. Kysyimme taksikuskilta onko täällä hyvät bileet johon taksikuski vastasi nyökkäämällä.
Astuttuamme sisään saimme yllättävän paljon huomiota samalta sukupuolelta tai no yleensä ottaen huomiota. Viimeistään silloin, kun kolmas kaunis poika oli hipelöinyt ak.n partaa ja yksi ängennyt samaan vessakoppiin alkoi homman juoni olla selvä. Tästä huolimatta jatkoimme biletystä kyseissä baarissa pikkutunneilla saakka ja vielä seuraavanakin iltana. Olihan sitä kerran elämässä koettava se eroottinen tanssi kauniin perulaispojan kanssa. Baarissa oli myös erikoisjänniä huiviloosseja, jossa kukin harrasti mitä parhaaksi näki ;) Baarissa tapasimme myös perulaistuneen suomalaiskotoisen Jukan Posiolta, jonka kanssa vaihdoimme kuulumiset.
Viimeisenä päivänä kävimme vielä moikkaamassa Puchoa ja hänen äitiään Anitaa, jolta saimme paketin Jimmylle vietäväksi. Hyvästelimme Anitan ja kiitimme Puchoa mahtavista bileistä. Rättiväsyneinä, mutta Peruun rakastuneina lähdimme suuntaamaan kohti Hong Kongia.
- Posted using BlogPress from my iPad
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti