Matka Hong Kongiin, turkulaisittain Honkkariin oli pitkä. Lento yön yli Limasta San Franciscoon ja sieltä matka jatkui niin monen aikavyöhykkeen yli ettei perässä voinut eikä tahtonutkaan pysyä. Matkaa oli taitettu kolmisenkymmentä tuntia ja perille päästyämme sisäiset kellot olivat jossain mystisessä ja tuntemattomassa ajassa.
Suuri väsymys oli vain hyvästä, ei pääsyt jetlag iskemään. Täyteen ahdettu Hong Kong syleili meitä koko korkeassa komeudessaan. Kaikkialla vilisi ihmisiä ja ylös katsoessa näkyi vain tornitaloa toisensa perään. Asuminen oli suuri kuluerä ja juuri kulujen kurissa pitäminen rajoitti aikamme HK:ssa vain kolmeen päivään. 25€/yö ei vaan sopinut laiheneviin lompakoihimme. onneksi tarjolla oli edullista ruokaa, ilmaisia nähtävyyksiä sekä halpa joukkoliikenne. Joskus jopa ilmainen.
Suomipoika otti ensimmäisenä, heti hyvän tovin yön aikana levättyään, suunnan kohti Hong Kong Islandin ja koko kylän ydinkeskustaa. Matka majapaikkamme kulmilta Causeway Baysta keskustaan taittui brittiaikojen perua henkevällä kaksikerroksisella ratikalla. Seisomakorkeuskin oli optimoitu paikalliseen makuun, joten hyvin nöyrinä poikina olimme liikenteessä. Nöyryys vaihtui hämmennykseksi ja noloksi tilanteeksi kun matkan lopussa aloimme pohtimaan että mitenkäs tästä lystistä pitää maksaa. Kolikoita meillä ei tietenkään ollut, joilla maksu olisi pitänyt tasarahalla suorittaa. Yritimme kysyä kuskilta että mites nyt toimitaan, mutta hän kohteli meitä kuin ilmaa. Ei edes katsonut päin. Pienen tovin jatkoimme hämmennyksensekaista oloamme, kunnes totesimme että ei se surkuttelemalla parane tämä tilanne ja suuntasimme ulos ovesta. Eka matka pummilla reissun aikana. Joukkoliikennekollektiivilta jäi saamisia meiltä n. 46 eurosentin edestä.
Keskutan tornitalot olivat lähinnä erinäisten pankkien konttoreita ja ne totesimme nopeasti nähdyiksi. Ylämäestä löytyi lisää ilmaista ajanvietettä ja otimmekin suunnan Hong Kong Parkkiin. Puisto oli oikea keidas keskellä betonista kaupunkiviidakkoa, rauhallinen ja erittäin hyvin ylläpidetty. Kiertelimme lintutarhoja, Tai Chi -puutarhaa, SARSin vastaisen taistelun vainajien muistomerkin ja tekolampien rantojen kautta teeastiastomuseoon. Toiveena oli viettää kiinalaista teehetkeä, mutta saimmekin vain täyslaidallisen teawarea. Naapurikahvilasta sai teetä, mutta kalleimmat kupposet 100 euron hinnoillaan pelottivat meidät pois. Taisi olla vanhempaa vuosikertaa.
Vetäydyimme ajoissa lepuuttamaan jetlagin runtelemia kehojamme. Iltaseitsemältä aloitettu yöuniputki palkittiin yöllisenä hereilläkukkumisena ja aikaisena heräämisenä sunnuntaiseen Hong Kongiin. Valitettavasti koko kylä eli hiljaisuudessa aamukymmenen tienoille ja allekirjoittanutta himoittanut pokkarikameran shoppailu sai odottaa yhteentoista. Odotus, vertailu ja ankara netin tutkiminen palkittiin kelpo Canonin kameralla, 100€ halvempaan hintaan kuin Suomesta saisi. Echo Camera -nimistä kauppaa Hankow roadilla Kowloonin puolella voin suositella lämpimästi. Osaavaa ja erityisesti ei yhtään vedätyksenhaluista henkilökuntaa!
Samppa vietti sunnuntaitaan sisällä kyhjöttäen. Hänen villin viidakkomiehen sieluunsa betonista ja lasista rakennettu Hong Kong ei tuottanut minkäänlaista Zusammensgehörigskeitsgefühliä, eli suomennettuna yhteenkuuluvuudentunnetta. Samppakin alkoi kuitenkin lämpenemään kaupunkilaiselämälle Hong Kong Parkin sporttikeskuksessa jossa hän pieksi minua sulkapallon merkeissä. Viereisen kentän 10-vuotiaat yksityisvalmennusta saavat penskat olivat meitä parempia pelureita.
Illalla, Itseasiasa joka ilta, Hong Kong suo turisteilleen valoshow'n Hong Kong Islandin puoleisten pilvenpiirtäjien toimesta. Kowloonin puolella sijaitseva erillinen lavarakennelma toimii yleisön majapaikkana 15 minuutin ajan kestävän show'n ajan. Valo ja ääni toimivatyhteistyössä ja olihan se näyttävä, joskin odotukset oli hieman suuremmat. Ilmeisesti isompiakin kinkereitä järjestetään joskus ja jouluna, jolloin mukana on myös ilotulitteita. Väsymys painoi meitä edelleen, joten illallisen jälkeen suuntasimme kiltisti nukkumaan.
Viimeinen päivä Hong Kongissa oli sateinen, mutta mielemme oli kevyt sillä kohta pääsisimme eroon fyysisestä kantolastista jota olimme pitkin Etelä-Amerikkaa mukanamme kantaneet. Limasta hankittu laamakassi pakattiin alpakkatuotteilla, pitkillä kalsareilla, matepusseilla ja kaikella muulla mahdollisella roinalla. Hong Kongin posti veloitti 17 kilon pakaasin Suomeen raijaamisesta vaivaiset 42 euroa. Toivotimme matkamuistoille ja veijoille hyvät matkat Suomeen ja suuntasimme itse päinvastaiseen suuntaan, Filippiineille.
- Posted using BlogPress from my iPad
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti