Turistit light

Kantapään kautta pitää kaikki oppia, ei se oppi muuten mene perille. Aiemmin jo kerroimme karvaasta vatsatautikokemuksesta,  jota ansiokkaasti ja aivan oikein blogissa sekä facebookissa kommentoitiin tyhmäksi teoksi. No sitähän se juuri oli, mutta ei meitä kai kukaan koskaan fiksuiksi väittänytkään? Kantapään kautta koettiin myös muita asioita, kuten se että  todellakin kannattaa tehdä mm. Madventures -parivaljakon suosituksen mukaan ja viettää ensimmäiset pari viikkoa reissusta levyttäen rannalla eikä sukkuloida maasta toiseen. Sen kaiken kiireen keskellä on helppo unohtaa travellauksen olennainen osa: kiireettömyys ja ennen kaikkea vapaus. Nyt suunta on kuitenkin jo oikea.

Montevideo ja koko Uruguay oli hämmentävä kokemus. Vaikka periaatteessa siellä on kaikkea samaa kuin Argentiinassa, on se kuitenkin jotain aivan muuta. Hyvällä tavalla. Ihmiset ovat jotenkin rennompia ja Buenos Aireista poiketen Montevideo oli melko tyhjä city. Elämää sieltä kuitenkin löytyi, kun osasi heittäytyä mukaan kaupungin bradykardian raja-arvoja kutittelevaan sykkeeseen joka saattoi hetkessä ryhtyä täysimittaiseksi supraventrikulaariseksi takykardiaksi. Maallikkokielellä ilmaistuna voisi sanoa, että Montevideo on kuin menisi bileisiin joista tietäisi mennessä että niistä tulee hyvät vaikka alku olisikin hieman hiljaisempi.

Ensimmäisestä majapaikastamme Hostel Unpluggedista löytyi vihdoin enemmän länkkärieissaajia. Vihdoin siksi, että paikallisten englannin taito on usein samalla tasolla kuin meidän espanjan taitomme ja on mukavaa päästä jakamaan ajatuksia ja kokemuksia muutoinkin kuin keskenämme. Alamme muutenkin jo pikku tappeluinemme muistuttamaan jotain vanhaa avioparia, joten tuulahdukset muilta ihmisiltä ovat varsin virkistäviä.

Montevideon perjantai 13. päivä sujui kehoa ja varusteita huoltaessa. Tavoitteemme päästä katsomaan etelä-amerikkalaista jalkapalloa eli socceria toteutui varsin sopivalla tavalla. Uruguayn varsinainen soccerkausi on myöskin tauolla (kuten Argentiinan ja Brasilian), mutta onneksi kauden alla pelattavan ystävyysturnauksen Coba Bimbon välierät osuivat kohdallemme ja siinä kohtasivat Montevideon kaksi suurinta joukkuetta Nacional ja Peñarol. Jo ottelupäivänä koko kaupunki kuhisi: joukkuekrääsää myytiin kaduilla, Nacionalin valko-puna-sini ja Peñarolin kelta-mustat värit täyttivät ravintoloiden ja liikkeiden ikkunat ja tiskit. Jokaisella vastaantulijalla oli myös mielipide paremmasta joukkueesta ja usein sen pystyi jo päättelemään päällä olevasta pelipaidan värityksestä.

Stadionille kävelessämme saimme mittavaa taustatietoa stadionista. Vuonna 1930 valmistunut Estadio Centenario oli maailman ensimmäisten soccerin MM-kisojen pelipaikka ja sen ylläpitoon heltisi nykyään rahaa niin UNESCOn kuin FIFAn suunnalta. Uruguayn kansa on hyvin ylpeä saavutuksistaan ja historiastaan, joten selostus saatiin kuulla asiaan kuuluvalla intensiteetillä.

Turvajärjestelyt stadionilla ja sen ulkopuolella olivat mittavat. Erilliset sisääntuloväylät ulkopuolella ja mittava määrä mellakkavarusteisa poliiseja stadionin liepeillä olivat vain alkusoitto stadionin sisällä odottaville mellakka-aidoille sekä poliisien ja järjestyksenvalvojien leegioille. Kokemus lienee opettanut varautumaan pahimpaan. Itse ottelun aikana kannattajat keskittyivät aitojen heilutteluun ja vastustajan kannattajien verbaaliseen mollaamiseen.

Ottelua edelsi toinen välierä Coba Bimbossa, jossa kohtasivat jokin chileläinen ja bolivialainen joukkue. Ihmiset olivat kuitenkin saapuneet seuraamaan aivan muuta kuin sitä ottelua, eikä toinen välieräottelut herättänyt yleisössä muuta reaktiota kuin epäonnistumista seuranneen vihellyskonsertin. Rikkeet, kulmapotkut, vapaapotkut, maalit tai edes rangaistuspotkukilpailu eivät keskeyttäneet Peñarolin ja Nacionalin kannatuslauluja. Ääni yltyi jatkuvasti ottelun alun lähestyessä, ja joukkueiden lopulta astellessa kentälle ei ilotulituksesta, kannatuslauluista, käsisoihtujen loisteesta ja savupommeista tuntunut tulevan loppua koskaan. Ottelu eteni hyvin samoissa tunnelmissa,  äänekkään ja katkeamattoman kannatuksen saattelemana. Edes vastustajan tekemä maali ei hiljentänyt kannatusta vaan sen jälkeen kannustettiin omaa joukkuetta kahta kovemmin. Lopulta Peñarol vei voiton sekä kentällä rangaistuspotkukilpailun jälkeen että katsomoissa äänekkäämmällä kannatuksellaan.

Sunnuntaina ennen Samun saapumista kävimme myös toisessa urheilutapahtumassa. Maronaksen hippodromi kaupungin laitamilla kutsui meitä alle euron panoksilla tapahtuvalla vedonlyönnillään ja suurilla voittopoteillaan. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin raveissa käynyt ja pari ensimmäistä lähtöä meni haparoidessa koko systeemin kanssa. Lopulta päästiin jo hevosenpään mitan päähän voitoista kunnes kännykkään tullut viesti keskeytti peli-intomme: Samu saapuisi alle tunnin päästä Montevideon Tres Crucesin bussiasemalle ja maanantaina suuntasimme lopultakin rannalle. Viikko Valizaksen kyläpahasessa omalla cabañalla makoillen!