Kambodžan rajan ylitettyämme suuntasimme eri teille Sampan kanssa. Yhteisymmärryksessä ja hyvin mielin. Minä otin suunnan Siem Reapiin, kokemaan vielä yhden turistihelvetin ennen kotimatkan alkua. Sieltä löytyi kuitenkin must-see kohde, nimeltään Angkor Wat. Olisi suunnatonta typeryyttä matkustaa tänne asti ja olla näkemättä tätä yhtä maailman suurista ihmeistä. Angkorin temppelialueelta löytyy 72 merkittäväksi sanottavaa temppeliä ja monia on varmasti jäänyt historian havinoihin ensimmäiseltä vuosituhannelta alkaneen rakentamisen jälkeen. Varmaa kuitenkin oli, että temppeliä riitti joka makuun ja niitä pystyi tutkimaan mukavan helposti dollarin päivävuokran hintaisella fillarilla Siem Reapista käsin. Ensin suuntasin "Grand loopin" kimppuun, jonka varrella olikin temppeli poikineen:
Päivän fillaroituani pitkin temppeliä, hiekkatietä ja todella sitkeitä myyjättäriä väistellen, suuntasin seuraavalla excursiollani itse main eventtiin: Angkor Watiin ja vielä kliseisesti auringonnousua varten. Herätys ennen kukonlaulua ja fillarilla Angkorille!
It was a blast. Sitten otin yöbussin ja suunnan kohti etelää. Sieluun oli jäänyt syvä kaipaus ja palava halu, jonka vain vajoaminen yli 20 metrin syvyyteen saattoi sammuttaa. Joten löysin itseni aamulla Sihanoukvillestä Eco Sea Diversin ovelta ja pian olin matkalla kohti Advanced Adventurer -kortin suorittamista. Sukelluksen elämyksellisyys ja ilot saattoivat myös olla matkan varrella kohteena, ehkä jopa enemmän kuin jonkin muoviläpyskän saaminen siitä kiitoksena. Kaksi yötä syrjäisellä saarella, jossa oli vain 90 perheen kalastajakylä sekä sukellusfirman bungalowit, venyi äkkiä neljäksi yöksi koska elämä maittoi ja sukellus sitäkin enemmän!
Vedenalainen valokuvaus on hiton vaikeaa puuhaa. Sydän täynnä ja sielu leppyneenä suuntasin vielä Phonm Penhiin. Hengailin vielä Sihanoukvillessä pari yötä, koska en vain halunnut viettää PP:ssä enempää aikaa kuin oli tarvis. Ja tarviksella tarkoitin lähinnä vähän shoppailua ja paria pakollista nähtävyyttä Kambodzan verisestä lähihistoriasta: Choeung Ek'n tappokentät sekä S-21 tutkinta-/kidutusvankila. Kuvat puhukoot puolestaan.
The Original Survivor.
Vitsikkääseen kuvaan Kambodzan liikennekulttuuriin viitaten on hyvä lopettaa tämän blogin pitäminen. Tästä suuntasin vielä Singaporeen maailmaa parantamaan partion voimin, mutta se on toivottavasti aivan uusi ja erilainen tarina. Nautitaan nyt elämästä Suomessa ja hymyillään kun tavataan, kiitos kun jaksoitte lukea!